Kattoterassi ja cosmopolitan- taydellista.

Vihdoinkin paasin odotetulle kattoterassille. Sanottavaa ei paljon ole, kuvia vain ja hyvia hetkia.





Nyt on maanantai ja aamulla etin kuumeisesti lentolippujani ja passiani. Olin aivan varma, etta ne on jaany Cairnsin lentokentalle. Etin kaikkialta, missa ne olisi voineet olla ja paniikki iski jo. Lahto huomenna, en ikina sais hoidettua itteani sille lennolle ilman niita! Etittyani jo toisestakin hostellista ne loyty mun rinkasta, heh, tai no rinkan paalta. :) Hyva etta ei ollu pidempaan kateissa silmien edessa.
Vaeltelin paivan kaupungilla, silla tajusin, etten ollut kaynyt Kings Crossissa, Darlinghurstissa ja siella pain ollenkaan. Loysin aivan mielettoman ihanan ja kalliin mekon. Luotin kohtaloon ja kokeilin, jos masteri menee lapi, niin mun on tarkotus ostaa se. Ei mennyt... Hitto! Sinne se jai itkemaan mun peraan.
Olin jo pitkaan halunnut menna kattomaan 3D leffaa ja rupes just taydellisesti satamaan, kun olin sen leffateatterin edessa. Menin kattomaan Deep Sean. Tuntu kuin oisin ollut taas sukeltamassa, niin aidolta se vaikutti, kun kalat uivat melkein jopa mun taakse. Onneksi oikeat leffat eivat viela ainakaan ole kolmiulotteisia, silla multa tulis paskat housuun heti ensimmaisista raiskinnoista.
Oon edelleen tosi vasyny ja tana aamuna herasin kurkku aivan mielettoman kipeena. Nyt ne Cairnsin sateet ovat sitten ajaneet asiansa ja saaneet mut kipeaksi. Yritan juoda paljon kahvia, se pitaa mut virkeena ja lammittaa kurkkua. Ei tosin lammita mua, silla taal on edelleen kylma n.22 astetta, eika mulla ole mitaan lampimia vaatteita. Ja sisatiloissa on tietenkin entista kylmempi...
Nyt taalla Sydneyssa alkaa tulla fiilis, etta voisin tulla jo kotiin. Olisi eri asia, jos voisin edes viettaa nama vikat paivat Chrisin kanssa, mutta nyt tuntuu vaan silta, etta aikaa pitaa kuluttaa... Mun tekee oikeestaan mieli paasta lukemaan mun oikiksen kirjoja, jotka odottavat mua kotona. Sehan oli osa taman matkan tarkotusta, ladata akkuja ja intoa seuraaviin kolmeen kuukauteen, etta jaksan lukea ja lukea ja lukea. Sekin on onnistunut ja nyt matka on ohi, enka kirjoita enaa mitaan. Oli ihanaa niin kauan kuin sita riitti! Kiva paasta kotiin ja todelliseen elamaan. Australia taytyy kylla joskus tulla katsomaan vakavemmastakin nakokulmasta tyon tai opiskelun merkeissa, se on varma, silla niin syvat jaljet se jatti muhun, ettei ne helpolla unohdu.