Kattoterassi ja cosmopolitan- taydellista.

Vihdoinkin paasin odotetulle kattoterassille. Sanottavaa ei paljon ole, kuvia vain ja hyvia hetkia.





Nyt on maanantai ja aamulla etin kuumeisesti lentolippujani ja passiani. Olin aivan varma, etta ne on jaany Cairnsin lentokentalle. Etin kaikkialta, missa ne olisi voineet olla ja paniikki iski jo. Lahto huomenna, en ikina sais hoidettua itteani sille lennolle ilman niita! Etittyani jo toisestakin hostellista ne loyty mun rinkasta, heh, tai no rinkan paalta. :) Hyva etta ei ollu pidempaan kateissa silmien edessa.
Vaeltelin paivan kaupungilla, silla tajusin, etten ollut kaynyt Kings Crossissa, Darlinghurstissa ja siella pain ollenkaan. Loysin aivan mielettoman ihanan ja kalliin mekon. Luotin kohtaloon ja kokeilin, jos masteri menee lapi, niin mun on tarkotus ostaa se. Ei mennyt... Hitto! Sinne se jai itkemaan mun peraan.
Olin jo pitkaan halunnut menna kattomaan 3D leffaa ja rupes just taydellisesti satamaan, kun olin sen leffateatterin edessa. Menin kattomaan Deep Sean. Tuntu kuin oisin ollut taas sukeltamassa, niin aidolta se vaikutti, kun kalat uivat melkein jopa mun taakse. Onneksi oikeat leffat eivat viela ainakaan ole kolmiulotteisia, silla multa tulis paskat housuun heti ensimmaisista raiskinnoista.
Oon edelleen tosi vasyny ja tana aamuna herasin kurkku aivan mielettoman kipeena. Nyt ne Cairnsin sateet ovat sitten ajaneet asiansa ja saaneet mut kipeaksi. Yritan juoda paljon kahvia, se pitaa mut virkeena ja lammittaa kurkkua. Ei tosin lammita mua, silla taal on edelleen kylma n.22 astetta, eika mulla ole mitaan lampimia vaatteita. Ja sisatiloissa on tietenkin entista kylmempi...
Nyt taalla Sydneyssa alkaa tulla fiilis, etta voisin tulla jo kotiin. Olisi eri asia, jos voisin edes viettaa nama vikat paivat Chrisin kanssa, mutta nyt tuntuu vaan silta, etta aikaa pitaa kuluttaa... Mun tekee oikeestaan mieli paasta lukemaan mun oikiksen kirjoja, jotka odottavat mua kotona. Sehan oli osa taman matkan tarkotusta, ladata akkuja ja intoa seuraaviin kolmeen kuukauteen, etta jaksan lukea ja lukea ja lukea. Sekin on onnistunut ja nyt matka on ohi, enka kirjoita enaa mitaan. Oli ihanaa niin kauan kuin sita riitti! Kiva paasta kotiin ja todelliseen elamaan. Australia taytyy kylla joskus tulla katsomaan vakavemmastakin nakokulmasta tyon tai opiskelun merkeissa, se on varma, silla niin syvat jaljet se jatti muhun, ettei ne helpolla unohdu.

Hyvia ja huonoja hetkia

Talla hetkella en edes muista, mita tein perjantaina paivalla, kun mielessa on taas uusi poika, Chris. Ai niin kylla se tulikin mieleen. Ma taas shoppasin. Mutta vain ja ainoastaan tuliaisia. Itelleni ei mitaan. Vannon. Itteani hemmottelin toisella tavalla- menin kampaajalle leikkaamaan 10cm auringon ja suolaveden tuohoamaa tukkaani pois ja varjasin hiukset taas ihanan tummaksi, kun taalla ne paasi haalistumaan ja vaalenemaan viela enemman. En tieda johtuko se tukasta vai mista, mutta sain illalla peraani sopon kalastajapojan. Lahettiin sen kavereiden ja yhen ruotsalaisen Felician kanssa baariin. Olihan se mun vika iltaki, niin halusin kokea Cairnsin yoelaman. Se oli ihan jees, mutta oli paljon paremmat juhlat, kun lahdettiin rantaboulevardin kautta veneelle jatkoille. Taaskaan ei tullut nukuttua melkein ollenkaan ja silta naytinkin seuraavana aamuna, kun piti menna checkaamaan itteni ulos hostellista klo 10.
Ei oo ikina tuntunu suihku niin hyvalta ja virkistavalta, kun sina aamuna. Helpotti oloa kummasti ja sen jalkeen sain jo vaannettya suun leveaan hymyyn. Mun kone Sydneyyn lahti vasta 15.25, niin vietin koko paivan Chrisin kanssa. Juteltiin, kaytiin syomassa ja makoiltiin veneen kannella, kunnes mun piti lahtea. Joskus sita vaan toivois niita lisapaivia... Oli haikee olo kentalla. Onneks yks sakasalainen Linda sattu tulemaan samal koneel ja piristi mua. Lentokoneen kiihdyttaessa kiitoradalta ma jo nukahdin ja herasin, kun aloitettiin laskeutuminen. Linda tosiaan oli mun pelastaja, silla olin unohtanu varata hostellin Sydneysta, ja siel oli joka ikinen hostelli seka hotelli taynna. Sain jattaa laukkuni Lindan huoneeseen ja alkaa valmistautua yonviettoon kadulla. Oli St. Patrick's day ja koko kaupunki, varsinkin ne kannikala irkut, oli juhlatuulella. Makin aloin jo olla, silla koko se yosijajuttu alko olla jo niin surkuhupaisa. Sanoin Lindalle, kun mentiin syomaan, et tasta tulee yks parhaista tai kamalimmista illoista tanaan.
Sattumalta Lindan hostellin mukava respakundi Greg sattu tulee samaan paikkaan syomaan kuin me ja sano mulle illan parhaat sanat. Se oli kattonu onks niiden tyontekijoiden huoneissa tilaa ja sano, etta ma saan menna sinne nukkumaan, ilmaseks! En tietenkaan saanu kertoa kellekaan, edes muille tyontekijoille. Sitten sita vasta oltiinkin juhlatuulella ja sovittiin, et nahaan Greg myohemmin irkkubaaris. Mentiin Lindan kanssa laittautumaan iltaa varten ja soitin Chrisille. Se oli paniikissa, kun kuuli, etta joku poika oli jarjestany mulle yosijan. Sehan ei tietenkaan luota toisiin poikiin mun suhteen ja kaski olemaan varovainen, ettei silla Gregilla ole mitaan taka-ajatuksia. Sopoa... Gregilla ei ollut mitaan taka-ajatuksia, se oli yksinkertasesti vain erittain kiltti ja se ei kestany naha mun karsivaa ilmetta ja halus sen takia auttaa mua. Tarjosin sille kiitokseksi. Meilla oli aivan mielettoman hauska ilta ja tultiin baarista hostellille vasta 4 aikaan. Ja jufenaut minka huoneen ma sain! Se oli ihan oma huone vain ja ainoastaan mulle, varustettu parvekkeella 9. kerroksessa hienoilla nakymilla. Nukuin niin makosasti siella puoleenpaivaan asti, enka siis maksanut tasta mitaan. Outoa, miten asioilla tosiaan on tapana jarjestya parhain pain.



Mun ilmanen kattohuoneisto

Sydneyssa on kylma, ja taman paivan oon kayttany paivakirjan kirjottamiseen, leffojen kattomiseen ja nettiin. Illalla mennaan vihdoinkin Lindan kanssa Joonaksen kattoterassille nauttimaan olutta ja toteamaan kuinka taydelliset elamat meilla onkaan!
Keskiviikkona tulen siis kotiin. Kone saapuu 13.25 Amsterdamista. Iska on tulossa hakemaan mua, mutta kentalle saa kylla tulla tai sen jalkeen meille.

Vika uusi paikka Australiassa-Cairns

Pieni kylapahanen, joka on omalla tavallaan tosi ihana ja rento. Taalla on paljon kauppoja, joista loytyy Roxy, Billabong ja Rip Curl, eli en ole yhtaan yllattynyt, etta pidan tasta paikasta. Taas on masteri vinkunu! On se niin kivaa, kun on luottokortti...:) Kivempaa sitten joskus isona maksaa aiskalle takaisin taalla tuotetut luottokorttilaskut, mutta se on sitten sen ajan murhe, kun oikeasti olen iso.
Ekana iltana en siis jaksanut tehda yhtaan mitaan ja eilisen vietin Midan kanssa jutellen ja shopaten. Aika kului tosi mukavasti aiheiden vaihtuessa samaa tahtia, kun kassit kasissa lisaantyivat. Oli tarkoitus menna ajoissa nukkumaan, silla aamulla oli aikanen heratys koska vene isolle valliriutalle lahti 7.30. Ihan kuin olisin mennyt ajoissa nukkumaan. On sellanen halu, etten halua menettaa yhtakaan hetkea niin tyhmaan asiaan kuin nukkumiseen. Join siis kaljaa ja hyvaa halpaa viinia sveitsilaisten ja saksalaisten kanssa. Huvittavaa tosin oli, etta Simonen kanssa puhuin italiaa (sen aiti on italialainen), Manuelin kanssa espanjaa (syntynyt espanjassa), Steven kanssa ranskaa (opetellut Sveitsissa), Rafaelin kanssa ruotsia (ollut vaihdossa siella) ja sitten vaan Julian ja Andyn kanssa ja yleisesti muiden kanssa englantia. Olin hyvin ylpea itestani!! Oli hauska ilta ja sankyyn menin vasta puolenyon jalkeen. Viimeviikon huonojen younien takia 6h younet ei parantanut yhtaan mun vasynytta oloa. Mutta olin niin innoissani, etta paasen taas sukeltamaan, etten antanut vasymyksen haitata.
Ekan kerran kun taas menin veteen ja hengitin siel, olin ihan varma, etta saan taas jonkun kohtauksen, mutta ei. Paasin yli siita tunteesta heti, kun lahettiin matkaamaan syvemmalle. Sukeltaminen on vaan niin mahtavaa! Rakastan sita vedenalaista maailmaa ja voisin viettaa siella tunteja tuijotellen koralleja ja niiden seassa uivia varikkaita kaloja. Nain myos yksilapsisen nemo-perheen, jotka pelkas mua niin mielettomasti, etta tunki ittensa kotipesansa sisaan niin, etta niista naky silti pyrsto ja puolet vartalosta... hopsoja. JA juuri kun olimme lahossa pois mun haave/pahin pelko toteutui: nain hain! Se ui ihan mun vieresta, eika purassu mua eika syony, eika kyl ollu millaan muullakaan tavalla musta kiinnostunu. Se oli noin metri 20 ja kun noustiin ylos silla oli sen kaverikin mukana. Siistii!
Sit menin kaymaan hirveimmalla aasialaisturistisaarella, joka ahdisti mua aivan suunnattomasti. Green Island oli sen nimi, ja se koko paikka oli pelkkaa rahastusta ja suurin krokotiili, 7.5m pitka ja 110v vanha, eleli siella. Ei siinakaan ollu mitaan ihmeellista, koska siita naky nena ja silmat, niin se vaikutti n. puolmetriselta... Akkia pois sielta ja takaisin sukeltamaan!!!
Toinen sukellus oli paljon parempi. Ekal kerral mun kadesta ei paastetty irti vaik kuinka yritin. Nyt kysyin saanko olla ilman napanuoraa ja sainhan ma. Nyt haluan vaan sukeltaa koko ajan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Joonas saat vieda mut Thaimaahan suorittaa sukellusluvat kuntoon!
Kun saavuttiin maihin alkoi se kauan odotettu KAATOsade! En oo ikina nahny tulevan niin paljon vetta! Olin n. 10 sekunttia sateessa ja olin litimarka. Sen jalkeen silla ei sit ollukaan enaa yhtaan mitaan valia loysinko suojaa vai en. Raiskyttelin lapi jokaikisen ison vesilammikon ja annoin sateen valua vuolaana mun kasvoja pitkin. Se oli ihanaa! En voi yhtaan valittaa siita sateestakaan. Ei mul oikeestaan oo mitaan valitettavaa taalla. Kaikki, mita tapahtuu on hyvaa. Jos paistaa aurinko, oon tyytyvainen kuumuudesta. Jos sataa, oon tyytyvainen virkistyksesta. Jos on pilvista, oon tyytyvainen kun ei olekaan niin kuuma. Oon tyytyvainen kaikkeen. JA nyt en mene enaa minnekaan, vaan oon tekematta yhtaan mitaan vikat paivat!
Laitan kuvia taas kun osaan.

Seilailua paratiisissa

Perjantaina aamulla saavuin Airlie beachille. Vietin koko paivan kuumassa kaupungissa saksalaisen Florianin kanssa hengaillen. Oli mielettoman hauska paiva! Kaytiin shoppaamassa meille Rip Curlin lippikset ja uiskenneltiin lagoonissa, unohdettiin jopa syoda, kun siirryttiin altaasta suoraan baaritiskille. Tosi hauska ilta. Miks Suomesta ei loydy yhta kivoja poikia!? Huoneessa otin viela pari lasillista halpaa valkoviinia huonekavereiden Chrisin ja Tobyn kanssa, jotta olisin varmasti vasynyt ja krapulassa, kun aamulla lahetaan purjehtimaan...Fiksua! Lauantaiaamu koitti ja paansarky sen myota. Kiitos Anne buranoista!!!! Ne olivat pelastus, taas kerran. Ohjelappusessa, jonka saimme, luki etta omat juomat otettava mukaan. Siella siis pakotettiin juomaan, ja mehan ostettiin, sopivasti. Meita oli yhteensa 21 ja kolme miehiston jasenta. Isoon katamaraaniin jai jopa ylimaaraista tilaa kaatuilla sen seilatessa kohti saaria. Meijan koko porukka oli aivan mahtava! Pilvet kaikkos kun paastiin liikkelle, eika nayttaytyneet kunnolla naiden kolmen paivan aikana. Kuuma kuin mika, vaikka tuulenvire kavikin. Yksi elamani parhaista reissuista. Monta unelmaa on toteutunu taalla ja monet niista Whitsunday Islandsilla ollessa; paasin katamaraanin kyytiin, nukuin kirkkaan tahtitaivaan alla tuijottaen taivasta, joka tuntui olevan niin paljon lahempana kuin Suomessa, tahdenlentoja vaikka kuinka paljon, nain mun unelmien rannan, jolla maatessa aika vaan pysahtyi ei ollut todellakaan mitaan muuta kuin se hetki siina ja silloin ja se tuntu niin hyvalta, voitin pelkoni snorklata eika yksikaan hai syonyt mua (en niita edes nahnytkaan..) ja nain mielettoman kauniin vedenalaisen maailman, voitin myos pelkoni sukeltaa laitteilla ja paasin yli veden alla saadusta paniikkikohtauksesta ja paattavaisesti laskeuduin takaisin syvyyksiin (hurjat 5.5m). Nyt musta tuntuu silta, etta pystyn mihin vain, jos vain haluan. Ennen en ollut siita yhtaan varma, mutta sukellusta pelkasinkin enemman kuin edes olin tajunnut. Sen ajattelukin sai mulle olon, etta kohta hyperventiloin. Siita kun selvisin niin mikaan ei ole enaa mahdotonta mulle! Ma olin niin onnellinen siella. Ihmeellinen tunne, kun pystyy elamaan niin taysilla hetkessa. Luulen, etten oikeestaan ole osannut sita taitoa. Oon aina ajattelemassa huomista ja tulevaa. Niinhan sita pitaakin, mutta nyt oon oppinut jattamaan ne takaraivoon, enka anna niiden vieda tilaa ajankohtaisemmilta asioilta. Tosi clicheista sanoa, mutta oon oppinut itestani niin paljon naiden kolmen viikon aikana. Oli paras paatos ikina lahtea yksin toiselle puolelle pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Ei ole enaa sita omaa pikku kuplaa ymparoimassa mua ja samalla estamassa mua ottamasta vastaan monia uusia asioita. Se kasvattaa. Nyt lopetan filosofoinnin ja kerron kaikista ihanista ihmisista siella. Meilla oli aivan mahtava miehisto! Kolme parikymppista innokasta nuorta viihdyttivat meita taydellisesti. Kokki Ollie teki meille niin herkullisia ruokia, etta lihosin varmaan 2kg sen kolmen paivan aikana. Ja niin kuin aina paikassa, jossa usean kesken jaetaan samat asiat ja paikat, niin yhteishenki kehittyy aivan mielettomaksi. Kukaan ei jaanyt ulkopuoliseksi, kaikki auttoivat toisiaan ja jokaisen persoona paasi esille. Hauskaa riitti siella ja myos maanantai-iltana, kun purjehdus oli ohi ja vietettiin yhteinen baari-ilta. Kaikkien naamat oli kuin naantalin aurinko ja merella saatu vari poskipaihin korostui. Meilla oli ilmaista olutta ja jokainen kavi vuorollaan ostamassa lisaa kannuja poytaan. Valokuvia rapsittiin jo niin paljon, etta ymparilla olevat ihmiset peittivat silmiaan salamavalojen raiskynnalta. Mieleton ilta! Ma olin jo kyllastyny Florianiin. Ei se ollu enaa niin kiinnostava, kiva tosin. Mutta parempaa tapahtu.. Loysin mun unelmien miehen!!! 25-vuotias tajuttoman hyvannakoinen ja hyvakroppainen, kiltti, ihana, mukava, hauska herrasmiehen tavat omaava aussipoika Alf, joka yllatys yllatys surffaa. Ainut vika siina on, etta se asuu Australiassa toisella puolella maapalloa... Olisi nyt edes voinu olla Euroopasta, niin ei olisi mahdotonta. Paatin siis lopettaa heti siihen pisteeseen jonkun enemman ajattelun, mutta voihan sita pitaa yhteytta... :( Hengailtiin aamuun asti, kun ei vasyttanytkaan ja sit piti lahtea aamubussilla kohti Cairnsia. Sinne se sit jai... Saavuin illalla Cairnsiin ja tulin nopsaa laittaa kuvia, joita en taaskaan saanut laitettua, kun on liian hidas kone. Perhana kun on vaikeeta! Nyt vasyttaa, pitais menna nukkumaan, kun bussissa sain nukuttua vain pari tuntia. Mua muuten luultiin mun englannin takia irlantilaiseks, sen jalkeen ranskan takia ranskalaiseks ja niin. Nyt aivot ei enaa toimi, parasta lopettaa ja menna surkuttelemaan mun kohtaloa. Vihdoinkin sain lisattya nama. Ne ei oo missaan jarjestyksessa.
Purjehduksen jalkeinen ilta. Mina, Mida ja Lisa

Brad poseeraamassa mulle. Tuleva huippumalli!

Neekeriksi asti ruskettunut Florian

Jane, Alex, John ja Mida baarissa purjehduksen jalkeen

Upea auringonlasku ja jos katotte tarkasti Christian on veneen peras surffilaudal,uskomaton!

Vaatimaton aamiainen, mutta tassa nakymat!

Rachel ja Alex baarissa

Brad, Jane ja Mida tanssimas


Ainut kuva Alfista ja sekin epaselva...

Auringonlasku ja the stripe girl

Mina mun lempipaikalla


Aamukahvikin saatiin jo nauttia paahtavassa kuumuudessa

Tata auringonnousua odotin, kun menin nukkumaan tahtitaivaan alle kannelle

Seksikas sukellusasu ja viela seksikkaampi kampaus...:)

Mun unelmien ranta, jolla aika pysahty ja mieli lepas

Purjehdusta edeltava ilta. Flo, mina ja Rip Curlit

Meijan sopot kapteenit ja Brad. Christian vasemmalla ja James oikealla.

Ensimmainen kuva veneelta ja innostus nakyy jo kasvoilta

Fraser Island

Fraser Island oli mahtava! Sain etupenkkipaikan kuskin vieresta kaiken lisaks, koska olin "little girl". (matkan paatyttya meijan opas Kelly olikin vahan yllattyny, kun kuuli mun ian. Luuli mua n. 15-vuotiaaks, koska olin niin pieni...) Etupenkki paikka oli siis paras ikina. Jousituksetkin oli varmasti paremmassa kunnossa, kuin takapenkkilaisilla, kun lahettiin kuoppasille hiekkateille kaahaamaan. Kaytiin mahtavissa kirkasvetisissa jarvissa uimassa ja kuultiin mita kattavin historiallinen tausta Fraser Islandista Kellylta. Ruoka oli aivan alyttoman hyvaa ja teltoissa oli sangyt! Nukuin erittain hyvin siihen asti kunnes tuli keskella yota pissahata, eika mulla ollu taskulamppua, jolla paljastaa kaikki kaarmeet polulla matkalla vessaan. Siina karsin pari tuntia, kunnes tuli valoisaa. Onneksi se tulee jo ennen aamu 6:tta. Pelkasin jo, etta olin laskenu alleni, silla sen parin tunnin ajan nain pelkkia pissaunia, joissa kavin pissalla vaikka missa. Mutta niin ei tapahtunu! Nakojaan mulla on joku kontrolli itteeni unissanikin... Koko se meijan joukko oli taynna pareja! Onneks myos oli kivoja pareja, jotka ei vaan kuherrellu keskenaan koko ajan vaan myos pitivat hauskaa muiden kanssa. Muutamat meista lahti exptemporee lennolle Fraser Islandin ylle 7 paikkasella propellikoneella. Oon aina halunnu paasta lentamaan sellasella pikkukoneella ja se todella oli niin siistia kuin olin aina uskonutkin sen olevan. Isona hommaan itelleni lentolupakirjan sellaseen ja vietan elakepaiviani lentaen Australian koralliriuttojen ylla. Voin vieda teitakin sitten ajelulle, jos maksatte bensat. ;) Fraser Islandhan on kuuluisa myos dingoistaan, jotka tulivat pari kertaa nayttaytymaan meille. Kaarmeita en nahnyt taaskaan, hamahakkeja kyllakin ja sademetsan pikkuriiviot- hyttyset tykkas musta ihan hirveesti ja nyt oon taynna punasia paukamia. Tosi kauniin nakosta. Sain kylla hiukan rusketusta tai oikeastaan punoitusta peittamaan niita kauniin saan ansiosta. Ma oikeesti kuvittelin, etta mulla ei olis niin hirvea nalka taalla kuumassa, mutta ma oon syony niin paljon!! Viimesen viikon ajan oon syony sellasia kahden annoksen kokosia lounaita ja illallisia, enka ole edes ollu ahky. Nyt se vatsa alkaa taas ottaa takaisin omaa pienta pompottavaa muotoansa, jonka se menetti ekan puolentoista viikon aikana. Keskiviikkoilta Hervey Bayssa oli taas tosi kiva. Mein syomaan ja oluelle muutamien brittien Peter, Anthony ja Sarah kanssa. Herranjestas mita raavasuita ja juhlijoita ne oli. Jopa ma tunsin poskieni hieman punastuvan siina niiden juttuja kuunnellessa. Sellasta harvoin tapahtuu... Hauskaa kuitenkin oli, hyva niin. Ne lahti tanaan aamulla Fraserille ja heratti mut siina 6 aikaan, kun oisin saanu nukkua check outiin asti. Nyt vietan erittain tylsaa paivaa, silla on vahan pilvista ja Hervey Bayssa ei oo ketaan, koska kaikki tulee tanne vaan Fraserin takia. Alkaa siis ikina tulko vaan huviksenne tahan kylapahaseen! Taa on tyhja ja autio, yok. Ja bussi lahtee vasta 8. 25 pm. Nyt se aurinko tuliki esiin, ni paasen makaamaan uima-altaalle ja syventamaan rusketustani. kun jaatiin jumiin nousuveden lahestyessa

mul oli parempi huone ku hostelleis!

Dingo!

75 km pitka hiekka highway seka kiitorata




ms mohino tjn ylhaalta kasin kuvattuna

komea pilottini

Paivansateet

Sain lisattya tan kuvan vasta nyt, mutta tassa vahan kuvaa siita vehreydesta ja kumpuilevasta maastosta tuolla takana jossain jos tihrustatte.

Sunnuntaina Jenin ja Derekin lapsenlapset tuli hoitoon koko paivaks. Ne oli niin sulosia, villeja ja hauskoja. Kyllahan niihin nyt sit loppujen lopuks meni hermot, mut niinhan siina aina kay. Leikittiin kaiken maailman leikkeja, uitiin ja meil oli bbq. Lisaan kuvat myohemmin niista kaikista. Suloisin ja puheliain 2 ja puol vuotias Ashleyn, Riley 5v ja Declan 6v. Maanantaina, kun lahin Brisbanesta kohti Hervey Bayta, Ashleyn

alkoi taas sataa. Hervey Bayssa ei. :) Mul on niin tuuria saiden kanssa! Bussi matka meni rattosasti jutellen ruotsalaisen Sofin kanssa. En vielakaan saa suutani auki ruotsiks, en vaan saa, (ja sit niin helkkarin hurreja porraa taal joka kulmassa!) joten puhuttiin englantia. Sofin jaadessa pois Noosan kohdalla kuuntelin lopun matkaa paikallisten keskusteluja. Naa sattu olee viel landelta ja niiden aksentti on niin uskomattoman hauskan kuulosta. Yritin kovasti, mutta en tajunnut puoliakaan. Silti niiden jutut sai mut kikattamaan itsekseni. Matkalla, joku 1-2h ennen Hervey Bayta, se luonto oli niin kaunista. En oo ikina nahny mitaan niin vihreeta ja kumpuilevaa. Se jotenkin viela shokeeras tosi pahasti, koska etelampana on ollu niin kuivaa ja keltasta, ettei sita edes kuvitellu, etta Australias vois olla niin vihreeta. Illalla hostellilla lahin mun huonekavereiden kanssa uhmaamaan Australian lakeja ja omaa henkeamme eli juomaan olutta pimealle rannalle ehka krokotiilien seuraan. Oli hauska 3 oluen ilta ja sit mentiin kaikki ajoissa nukkumaan, silla jokaisella meista oli aikanen lahto Fraser Islandille aamulla.















Riley












Declan

Just chilling

Meilla oli Jenin ja Derekin kanssa hyva ja rauhallinen lauantaipaiva. Herasin taas jo ennen kahdeksaa, niin kuin joka ikinen paiva taalla Bellbowriessa. Nyt se on jo ihan normaalia, luonnollista heraamista, kun olen nukkunut melkein 10 tuntia, eika uni enaa tule. Toisin kuin ekana aamuna. Meinasin saada sydarin noin kello 05. Mulla oli ikkuna auki ja takapihalta ja sen puista alkoi kuulua niin jarkyttava raakyminen, kirkuminen, kaakatus, visertaminen ja nakutus, kun australian mahtava kirjo lintuja aloitti fanfaariensa esittamisen mulle. Harmi vain, etta kyseinen musiikkiesitys oli aivan hirveaa kuunneltavaa, ja etta se alkoi kesken mun unien. Suljin ikkunan, enka sen jalkeen ole avannut sita kertaakaan. Takaisin siis chilliin launtaihin... Vietettiin se koko paiva takapihalla lueskellen ja jutellen kaikkea maailmanmenosta mun ja niiden menoihin. Virkistavaa keskustelua ja ihana juustotarjotin lounaaksi. Pieni ruoanlaskeutumishetki ja sen jalkeen jotain viela virkistavampaa! Seuraavat 2-3 h vietimme uima-altaassa. Kuvat on sesnsuroitu, koska Jen kielsi levittamasta kuvia, joissa jokaikisessa meilla on kuohuviinilasi kadessa, mun vanhemmille ja kavereille, ettei vaan tulisi mitaan vaaria kasityksia. Ehka se oli koko ajan se sama lasillinen...?! Paatin sit kuitenkin laittaa kuvat, etta saatte kasityksen keita naa ihmiset oikein oli.

Ne vajaat kolme tuntia maarittelevat hyvin sanat rentoutua, loma ja nautinto. Siina vaiheessa tunsi ittensa niin vapaaksi. Ei huolen haivaa, eika tarvinnut miettia yhtaan mitaan. Vain ja ainoastaan nauttia sen hetkisesta hyvasta olosta, kuinka ihanasti lammin vesi kietoutu ymparille, ja kuinka poreileva kylma kuohuviini valui alas kurkusta. Oi se oli lomaelamaa!
Vihdoinkin sain sita kaivattua varia vahan lisaa, ei se vaatinut kuin yhden paivan uima-altaassa ilman aurinkorasvaa. Taidan viettaa sunnuntainkin siella leikkien Jenin ja Derekin lastenlasten kanssa, jotka tulee paivaks hoitoon. Valokuvissa ne nayttaa ainakin tosi suloisilta ja ihanilta!
Lauantaista viela... Halusin vieda noi ravintolaan kiitokseks yosijasta ja ruoasta. Mentiin syomaan aivan mielettoman hyvaa thaimaalaista ja laskua pyydettaessa ne ei antanu mun maksaa. Sanoivat vaan, etta kiitos kun tulit kaymaan ja kiitokset myos hyvasta ideasta lahtea ulos syomaan (vaikka nekin teki kylla mielettoman hyvaa ruokaa), mutta me maksetaan. Saasta sa rahas, kunhan et osta niilla enaa yhtaan lisaa vaatteita kannettavaks rinkkaan...:)
Se oli siina, eika siihen ollu sanansijaa.
Kello on puoli 9 sunnuntaiaamuna. Aurinko on paistanu jo pari tuntia. Pakko menna ulos nauttimaan siita! Ei sita ikina tieda, vaikka tanaan olisi viimeinen paiva, kun se tulee esiin. Pohjoiseen pain kun lahden huomenna, niin on hyvin mahdollista, etta auringonpaiste vahenee, koska siella pitaisi olla talla hetkella monsuunikausi. Cairnsissa voin hyvalla tsakalla nahda jopa tornadon! Kuinka siistia se ois?!

Rimpe the surf pro

Hyva Rimpeeeee!!!!

Surffaus oli kyl yks ehdottomasti parhaista jutuista tahan mennessa! Se oli niin siistii, ja mika fiilis tunte, kun sen aallon saa ja nousta ylos. Tassa pienia taidonnaytteita. Tokana paivana, jolloin nama kuvat on otettu, vaivasi siis pieni krapulanpoikanen. Olin aivan finaalissa ja polttava aurinko sai mun olon viela entista veltommaksi. Asiaa ei yhtaan auttanu toi pehmee vaahtomuovilauta, jota vasten iho hinkkas. Mulla on reidet ja vatsa taynna pienia paloarpia. JA voitte vaan kuvitella kuinka suolavesi ja hiekka lievittivat kipua... Se oli silti niin jarkyttavan upeeta!!!!

Ma oikeesti siis seisoin laudan paalla yleensa aina niin kauan, kunnes vauhti loppu. Kaannoksiakin yritin, mut se ei nyt onnistunu niin ammattimaisesti. Kaannyin ma silti aina valilla, vahingossa tai en...

Tassa hieno ja esimerkillinen (MITEN EI SAA TEHDA) sukellus 20cm syvaan veteen. Mut eiks oo silti aika mageen nakonen alastulo?!

Kaikista eniten ma vasyin varmaan tasta osiosta. Me ei siis melottu ottamaan aaltoja, vaan me kaveltiin ja raahattiin lautaa tai tyonnettiin vierella. Siita myos kivat muistomerkit oikean lantioluun kohdalla, kun toi laudan reuna iskeyty aallon mukana mua vasten useita kertoja.

Vaik kuinka haluisin, etta surffaus olis mun juttu, niin eihan se nyt oo. Kahden paivan kurssi ei nyt hirveesti anna, pienta tuntumaa vaan. Jos saisin vuoden ajan vain ja ainoastaan treenata joka paiva eika mitaan muuta tarvis tehda, niin sit vois jo kattoa onko musta johonkin. Olishan se aika hurjaa, ku oikeesti osais. Kaantaisin itse lautaa, eika lauta mua. Ja mulla olisi isompi haba kuin kenellakaan mun pojista! Jopa isompi kuin Hannin!!

Jatan haaveilut sikseen ja rupean sitten Suomessa taas miettimaan lumilautailua. Ellei oo vapaaehtoisia ja halukkaita kavereita lahtemaan mun kanssa kokeilemaan Suomen aaltoja. Pitaa pyytaa varmaan Juhania.. Se voi antaa lisavinkkejakin.

Brisbanen kiehtova puoli

Brisbanen kaupungissa ei ollut oikein mitaan
ihmeellista, enka jaksanut enempaa kierrella, eika myoskaan kiinnostanut menna museoihin eika taidegallerioihin. Botanic garden oli ainut minka halusin naha ja nakemisen arvonen se olikin. Niin kaunis puisto erikoisine kasveineen ja jattilaispuineen. Arvatkaa tekiko mieli menna kiipeilee tohon puuhun!!!! Paatin sit talla kertaa jattaa leikit valiin, vaikka oiskin ollu ihan hauskaa, etta joku japanilainen turisti saa kameraansa kuvan 20-vuotiaasta Riinasta minimekko ja pikkukengat jalassa kiipeilemassa kilpaa 5-vuotiaiden kanssa. :)


Puistosta loyty myos sademetsa-, palmu- ja vesikasvistoalueet. Ne oli mielettoman nakosia ja onnistuin spottaamaan ison liskon ja vihrean papukaijan! Kaikenlaista ihmeellista sita luonnosta loytyykin. Kuten esimerkiksi tama puu, jonka oksat oli kasvanu alas pain ja juurtuneet maahan.
Se kuva oli asken tassa, mutta jotenkin onnistuin poistamaan sen eli ette nyt naakaan sita. Sori.

Kavin myos lounaalla kivassa rantaravintolassa. Nyt tosiaan tajuan, miksi aussit juoksee lenkkia varmaan 2 kertaa paivassa. Ne ei ikina pysyis kunnossa ilman lenkkeja, koska niiden ruoissa on ihan pieni vivahdus englantia jaljella: kaikki friteerataan ja tarjoillaan ranskisten kera. Mulle se olikin ainut tollanen ateria, koska en todellakaan ole juoksemassa taalla 30 asteen helteessa, kun muutenkin tuntuu vaikka olisi pelkastaan paikallaan, etta ei juo tarpeeksi ja pyortyy milla hetkella tahansa.

Byron Bay

Byron Bay oli mahtava!!! Hostellissa jattilaiskokoset dormit ja iso parveke!! Taydellinen ranta ja hyva meno! Hyvat kelit seuras mua siis Byroniinkin.
Mun huoneessa vaihtu muutamissa sangyissa
tiuhaan vaki, mutta sellainen ruotsalaispoikakaksikko ja niiden 100 kaveria ravas siella
koko ajan. Puhuen vain ja ainoastaan ruotsia skonen murteella, joten niihin keskusteluihin
mulla ei ollut mitaan asiaa. Tama samainen poikapoppoo oli myos kaynyt tunnin paassa olevassa Nimbinin kylassa, jossa elellaan omassa pilvikuplassa. Sinne jarjestettiin reissuja sinivihreekeltapunamustaoranssilla bussilla, joka selkeesti kerto jo varityksellaan minkalaiseen paikkaan on matka. Se oli kieltamatta melko huvittava naky. Varsinkin kun se bussi tuli takas ja osa matkustajista ei pysynyt enaa pystyssa. Meijan partsilla olikin sitten sen jalkeen aina ruotsalaisten kokoontuminen verhot kiinni. Ruotsalaisista ei ikina voi olla varma, joten en mene vaittamaan yhtaan mitaan siita, mita siella aina tapahtu.

Mun huoneessa oli viela lisaa ihmisia, ne kivat siis. Yhdet mukavimmista ihmisista taman reissun aikana oli Shaun englannista Rugby-nimisesta kylsta, jossa kyseinen laji on keksitty ja Hans Hollannista. Hans oli viela onnettomampi ja huolettomampi kuin mina. Se oli valil niin raukka etta. Mutta sen takia se niin huvittava olikin. Shaun taas oli kopio George Clooneysta. Se ei tienny pitaisko sen ottaa tama kommentti kohteliaisuutena vai ei, silla ikaeroa niilla on kuitenki se lahemmaks 30v... Kohteliaisuutena ma kuitenkin sanoin sen sille. Me myos oltiin varmasti erittain huvittava naky kolmisteen, kun kuljettiin Riina 157cm, Shaun 190cm ja Hans 197cm vierekkain. Ei tuntunut niiden poikien seurassa olo kertaakaan turvattomalta!


Tiistai-iltana paasin hostellilla kokemaan ekaa kertaa aussi BBQ ja ekaa kertaa reissun aikana kalja maistui vahan enemmankin.
Oli aivan mielettoman hauska ilta eka syodessa ja sielta siirryttaessa baariin.

Tapasin myos sen ainoan suomalaisen reissun aikana! Kuvassa vasemmalla oleva Tatu. Tatu myos sattui olemaan -86 syntynyt ja asumaan Lauttasaaressa. Sanoi tietavansa Aaron! How odd is that?! Ainut suomalainen, jonka tapaan on tutun tuttu. Kuinka pieni taa maailma onkaan!!

Tatu, mina ja irkku Jeff tai John tjn






Iltaa vietettiin hyvassa saurassa ja baariinkin lahtiessa vain osa katosi ja suurin osa paasi perille.
Ei menty kuuluisaan Cheeky Monkeysiin, jota paikalliset kutsuu Creepy Monkeyksi, jossa meno on hurjaa ja kaikki tanssiminen tapahtuu poydilla sielta hirveessa kannissa kaatuen alas.

Kokeiltiin toista baaria, jossa tunnelma oli hyva, tosin paljon hillitympi kuin edella mainitussa!




Ruotsalaiset Malin, Lisa ja Lina, Hans ja Shaun



Tatun kanssa oli pienia vaikeuksia puhua suomea. Ma en tajuu mika siina oli, mutta piti yrittaa niin paljon, etta sai sanat oikein suusta! Silla oli ihan sama juttu, joten vaihdettiin takas englantiin, jolla oltiin alotettukin. Paljon helpompaa!!
Ma olin jo miettinykin, etta missa kaikki suomalaiset on. Viettaako ne huoneissaan koko paivan, ettei niiden vaan tarvis nahda ketaan? Koska ihan varmasti taalla on suomalaisia enemmankin.



Tatu, Shaun ja Hans


Tassa mun ihana ja kaunis ranta Byron Bayssa. Taman rannan aallot tosin mainasivat tappaa mut! Olin uiskentelemassa. Yksi iso aalto paasi yllattamaan mut ja sen jalkeen se oli menoa. Pienen hiekkapikapesuohjelman jalkeen vihdoinkin sain kadet ja jalat tukevasti pohjaan ja pysaytettya itteni, ettei virta vie mua enempaa. Vetta oli n 50cm, olen hyva uimari, mut silla ei oo tollasissa asioissa mitaan merkitysta. Sen jalkeen en uinut kertaakaa tolla rannalla.

Kaunis se silti on!

Pikavisiitti Surfers Paradisessa

Pitihan sita Nikkeakin kayda moikkaamassa, kun kerran samassa maassa ollaan samaan aikaan. Menin siis vaan muutamaks tunniks Surfers Paradiseen, golfkentalle. Oli kiva naha sita poikaa, joka on kohta ruskeampi kuin siskonsa, ja juhliikin varmaan enemman ku Hanni! Nikke sai aitinsa lahettamat tuliaiset ja ma sain Nikelta oluen Teemun piikkiin. :) Ja kiitokset Hanni, etta olit informoinu Nikkea siita, etta se syotava osa sen tuliaisista on jo syoty, niin ei ollu sille sitten niin suuri pettymys... EN MA AINA SYO TULIAISIA! Vaan jos oon ite ostanu ne.
Kaupunki ei ollu mikaan erikoinen. Tuli lahinna mieleen Espanjan turistirannikot. Ranta oli pitka, niin kuin kaikki rannat taalla itarannikolla, eika kukaan vielakaan joutunut hain syomaks.
Tuijotin niita uimareita varmasti ahkerampaan kuin rantavahdit, jos joku ois kadonnu yhtakkia ja vesi ois varjaytyny punaseks tai hai ois surffanu aallossa surffarin perassa. Mutta ei... Menin siis odottamaan bussiani asemalle ja lukemaan kiinnostavaa artikkelia kenguruista. Jaoin mun innostuksen vieressa istuvan japanilaisen pojan kanssa, joka ei valitettavasti tajunnut kuin 3 sanaa englantia eika osannut vastata ollenkaan.
Ehka te osaatte fiilistella mun kanssa? Tiesitteko, etta kengurut pystyvat keskeyttamaan raskauden kuivuuden tai ruokapulan aikana ja elinolojen parannuttua antaa munasolun kehityksen jatkua. How cool is that?! Ehka paras elain ikina! Mut en silti malta odottaa, etta paasen maistamaan sita!!

Nyt on torstai 1.3. ja oon ollu taalla vasta 9 paivaa, mutta musta tuntuu et oisin ollu jo ihanan ikuisuuden. Niin paljon oon tehny ja on tapahtunu, et aika kuluu tosi hitaasti, mika on aivan mahtava juttu. Toivottavasti 3 yhta pitkaa viikkoa jaljella! Nyt vietan siis 4 paivaa Brisbanessa meijan englantilaistutun, Catherinen, tadin luona. En aijo tehda yhtaan mitaan, silla Sydneyn, surffauksen ja yhen illan juhlimisen ja kaiken ulkona olemisen jalkeen, oon aivan kuollu. Mulla on king size bed, oma kylpyhuone, iso takapiha ja uima-allas taalla. Nautin niista taysin rinnoin ja keraan voimia mun Fraser Island- safarille ja Whitsunday Islands- purjehdukselle. Mua vaan harmittaa, ku en perhana rusketu! Taal on taas 35C ja aurinkoa riittaa, mutta muhun ei tartu vari. Se voi myos ehka johtua siita, etta lisailen 30+ rasvaa joka 10. minuutti etten vaan pala...
Ai niin, kauppareissulla tapasin unkarilaisen miehen. Yritettiin tutkia onko meidan kielissa oikeesti jotain toisiaan muistuttavaa. Ehka... mutta me ei ainakaan ymmaretty toisiamme sen puhuessa unkaria ja mun suomea. Vaihdettiin siis takaisin englantiin :)

Nyt kun olen puhtaassa ja kiireettomassa paikassa ja mulla on ilmanen pesukone kaytossa, niin pesin mun kaiken pyykin. HERRANJUMALA sita oli paljon. Tajusin, etta oon raahannu koko mun vaatekaapin mukaan ja sen takia se rinkkakin painaa niin paljon, etten meinaa saada sita ite maasta ylos. En oikeesti ajatellut, etta mulla olis liikaa vaatteita (pakatessa otin puolet alkuperasesta maarasta pois), enka mielestani ole ihan hirveeeesti shopannukaan viela. Vahan vaan. Nyt kuitenki katoin kaikki tarpeettomat jutut sivuun ja lahetan ne huomenna postissa kotiin, silla en vaan jaksa enaa kantaa sita rinkkaa. Muutamat haisevat ja rikkinaiset kengat lentavat roskiin. Niita tulee ikava. En oo ikina heittany kenkiani roskiin. Aiti on tehny sen aina jotenki salakavalasti, etten edes ole enaa muistanut omistavani kadonneita kenkiani. No mutta Sydneysta ostan sit kymmenittain uusia, jotka se saa joskus myohemmin tuhota.

Vikat paivat Sydneyssa

Oli vahan haikeeta lahtee Sydneysta ja jattaa mun kivat belgialaispojat,(vasemmalta) Guillome, J.-T. ja Pif, sinne. Meinasin myos myohastya bussista, kun vietettiin paiva rannalla, ja yllattaen lahto sielta jai viimetippaan. Mites muutenkaan ma hoitaisin asiat...
Mul oli aivan mielettoman hauskaa niiden kanssa, etenkin Pifin kanssa. Sen kanssa kemiat synkkas vahan enemmankin. :)

Takana Sydneyn Bondai beach ja vieressa yks kanadalaistytto, jonka nimea en vaan muista. Havettaa. Tallanen keli mulla on ollu joka ikinen paiva. Aamulla on ehka ollu pilvista, mutta siihen mennessa kun sai ittensa raahattua ulos asti, aurinko paisto jo kirkkaalata taivaalta ja hiki rupes valumaan. Oon yllattyny miten en oo viel saanu flunssaa naista helkkarin ilmastointilaitteista. Mun on pakko ottaa pitkahihanen mukaan aina kun lahden jonnekin. Vaikka ulkona on se 30C, niin joka perhanan bussissa ja rakennuksessa on kunnon tuuletus, joka saa hiukset hulmuamaan ja ihon kananlihalle.

Oon oikeestaan aika tyytyvainen, etta lahin Sydneysta. Siel alko samana iltana aivan jarkyttava ukkosmyrsky ja siita lahtien on kai satanu aika reippaasti, silla eilen uutisissa sanottiin, etta Sydneyssa tulvii... aika hurjaa. Bussissa Sydneysta Byroniin oli erittain letkee tunnelma... ekat 15min. Sen jalkeen kaikki sammu, aivan kaikki! En ollut nimittain ainoa, joka oli tehny edellisen yon aivan jotain muuta kuin nukkunut. Nukahdin ukkoseen ja herasin auringonsateisiin 10h unen jalkeen. Onneks mut on siunattu hyvilla unen lahjoilla, etenkin kulkuneuvoissa!

Kun homma toimii

Vastaan on siis tullut oikeesti muutamia toykeitakin ausseja. Olin jarkyttynyt. Poikkeus silti vahvistaa kai saannon? On niita toykeitakin siis pakko olla ne muutama, jotka harmillisesti vaan sattuivat osumaan mun tielle. Mutta ei se enaa haittaa. Vasyneena, heikkona ja kaukana omasta turvallisesta ymparistostaan ollessaan sita voi ottaa helposti itteensa pieniakin juttuja.. Onneks kaikki muut onkin ollut sitten ihan mielettomia tai vaan mielettomia. Rakastan australialaisten huumorintajua! Ne saa mut helposti nauramaan. Hostellissa on tosi kivoja belgialaispoikia ja kanadalainen, jonka kanssa pitais menna pohtii joku ilta kuinka hyvaa taa elama onkaan talla hetkella jompaan kumpaan niista baareista, jotka Joonas laitto mun must-listalle. Niin kuin yleensa, tuun paremmin toimeen jatkien kanssa. Pari tosi mukavaa aussityttoa tosin oon tavannut kaupungilla, mutta hostellitytot on osittain tylsia ja osittain kylmia.
Taa vasymys on edelleen uskomaton. Oltiin tanaan hostellilaisten kans kiertaa 4h kaupunkia kavellen. Neljalta menin uupuneena makaaman sangylle, ihan hetkeks vaan. Herasin seiskalta! Senkin jalkeen tuntui silta, etta oisin voinu jatkaa aamuun asti. Urheana nousin kuitenkin ylos ja ulos!
Matkasuunnitelmasta en tieda oikein viela taysin. Sydneysta lahen kuitenkin Byroniin surffaamaan vasta lauantai-iltana, silla haluun naha Sydneyn viikonlopun juhlimismeiningin. Pitais ehka vahan suunnitella jotain.. Belgialaiset tosin pyys mut niiden messiin poimii hedelmia vuodeks. :) Mut iska ei varmastikaan tykkais jos lahtisin..

Naa kuvat ei nyt sitten ole missaan jarjestyksessa eika edes oikein pain. En ole tekniikan ihmelapsi, joten riittakoon se, etta naatte kuitenkin ne kuvat, jos hiukan taivutatte paitanne johonkin suuntaan.
Otin housut ekaa kertaa pois jalasta siis tiistaina puolen paivan aikoihin. Talta mun jalat naytti!! Ei kuvasta saa mun todellista oloa selville vaikka kuvan pitais kertoa enemman ku tuhat sanaa! Ois pitany ottaa mun ilmeesta kuva, niin kipu ja sarky ois valittyny kaikkien tietoon mun irvistyksesta. Luulis nyt etta kaikki turvotus laskis, kun kavelin Kuala Lumpurissakin ainakin 4 tuntia, mutta ei. Nukkuminen auttoi. Onneks ma tykkaan erittain paljon siita apukeinosta. Ekana yona nukuin 12 tuntia suloista unta.

Hyvin nukuttujen younien jalkeen jaksoin keskiviikkona jo tehda paljon enemman. Kavin tutkimassa Sydneya merelta kasin, ja tassa yksi huikeista postikorttimaisema-kuvista. Taal on aivan torkeen kuuma. Onnistuin ruskettumaan hienosti. Tasta paivasta muistuttaa edelleen laukun hihnan rajat rintakehassa... En tieda miten onnistuin sen tekemaan, koska en muistaakseni edes kantanut laukkua silla tavalla. Pistan ekan viikon ajan silti kaiken jet lagin piikkiin.

Kavin myos tarkistamassa ja painamassa mieleen kaikki myrkylliset elaimet Australiassa, etta varmasti tunnistan, kun sellaisen jossain naan. Viela en ole nahnyt muuta kuin jattilaispuluja, jotka hyokkasivat belgialaisten kimppuun. Sen jalkeen lahin etsimaan Nemoa Aquariumiin. Loyty! Ihan ku Barcelonassakin...;) Se liikku niin nopeesti, etta en saanu parempaa kuvaa siita, mutta kyllahan siita nyt huomaa, etta se on Nemo.

Tasta kuvasta mun reissu alko. Olin Damin kentalla sorkkimassa haarukalla mun salaattia, kun taa ihana pieni pallero ilmesty naissa karryissa mun eteen. Onko mitaan sopompaa!? Se on niin pieni, etta se mahtuu tohon minikoriin. Mun oli pakko pyyta, etta saanko ottaa kuvan ja tassa se sopoliini nyt on.