Just chilling

Meilla oli Jenin ja Derekin kanssa hyva ja rauhallinen lauantaipaiva. Herasin taas jo ennen kahdeksaa, niin kuin joka ikinen paiva taalla Bellbowriessa. Nyt se on jo ihan normaalia, luonnollista heraamista, kun olen nukkunut melkein 10 tuntia, eika uni enaa tule. Toisin kuin ekana aamuna. Meinasin saada sydarin noin kello 05. Mulla oli ikkuna auki ja takapihalta ja sen puista alkoi kuulua niin jarkyttava raakyminen, kirkuminen, kaakatus, visertaminen ja nakutus, kun australian mahtava kirjo lintuja aloitti fanfaariensa esittamisen mulle. Harmi vain, etta kyseinen musiikkiesitys oli aivan hirveaa kuunneltavaa, ja etta se alkoi kesken mun unien. Suljin ikkunan, enka sen jalkeen ole avannut sita kertaakaan. Takaisin siis chilliin launtaihin... Vietettiin se koko paiva takapihalla lueskellen ja jutellen kaikkea maailmanmenosta mun ja niiden menoihin. Virkistavaa keskustelua ja ihana juustotarjotin lounaaksi. Pieni ruoanlaskeutumishetki ja sen jalkeen jotain viela virkistavampaa! Seuraavat 2-3 h vietimme uima-altaassa. Kuvat on sesnsuroitu, koska Jen kielsi levittamasta kuvia, joissa jokaikisessa meilla on kuohuviinilasi kadessa, mun vanhemmille ja kavereille, ettei vaan tulisi mitaan vaaria kasityksia. Ehka se oli koko ajan se sama lasillinen...?! Paatin sit kuitenkin laittaa kuvat, etta saatte kasityksen keita naa ihmiset oikein oli.

Ne vajaat kolme tuntia maarittelevat hyvin sanat rentoutua, loma ja nautinto. Siina vaiheessa tunsi ittensa niin vapaaksi. Ei huolen haivaa, eika tarvinnut miettia yhtaan mitaan. Vain ja ainoastaan nauttia sen hetkisesta hyvasta olosta, kuinka ihanasti lammin vesi kietoutu ymparille, ja kuinka poreileva kylma kuohuviini valui alas kurkusta. Oi se oli lomaelamaa!
Vihdoinkin sain sita kaivattua varia vahan lisaa, ei se vaatinut kuin yhden paivan uima-altaassa ilman aurinkorasvaa. Taidan viettaa sunnuntainkin siella leikkien Jenin ja Derekin lastenlasten kanssa, jotka tulee paivaks hoitoon. Valokuvissa ne nayttaa ainakin tosi suloisilta ja ihanilta!
Lauantaista viela... Halusin vieda noi ravintolaan kiitokseks yosijasta ja ruoasta. Mentiin syomaan aivan mielettoman hyvaa thaimaalaista ja laskua pyydettaessa ne ei antanu mun maksaa. Sanoivat vaan, etta kiitos kun tulit kaymaan ja kiitokset myos hyvasta ideasta lahtea ulos syomaan (vaikka nekin teki kylla mielettoman hyvaa ruokaa), mutta me maksetaan. Saasta sa rahas, kunhan et osta niilla enaa yhtaan lisaa vaatteita kannettavaks rinkkaan...:)
Se oli siina, eika siihen ollu sanansijaa.
Kello on puoli 9 sunnuntaiaamuna. Aurinko on paistanu jo pari tuntia. Pakko menna ulos nauttimaan siita! Ei sita ikina tieda, vaikka tanaan olisi viimeinen paiva, kun se tulee esiin. Pohjoiseen pain kun lahden huomenna, niin on hyvin mahdollista, etta auringonpaiste vahenee, koska siella pitaisi olla talla hetkella monsuunikausi. Cairnsissa voin hyvalla tsakalla nahda jopa tornadon! Kuinka siistia se ois?!

Rimpe the surf pro

Hyva Rimpeeeee!!!!

Surffaus oli kyl yks ehdottomasti parhaista jutuista tahan mennessa! Se oli niin siistii, ja mika fiilis tunte, kun sen aallon saa ja nousta ylos. Tassa pienia taidonnaytteita. Tokana paivana, jolloin nama kuvat on otettu, vaivasi siis pieni krapulanpoikanen. Olin aivan finaalissa ja polttava aurinko sai mun olon viela entista veltommaksi. Asiaa ei yhtaan auttanu toi pehmee vaahtomuovilauta, jota vasten iho hinkkas. Mulla on reidet ja vatsa taynna pienia paloarpia. JA voitte vaan kuvitella kuinka suolavesi ja hiekka lievittivat kipua... Se oli silti niin jarkyttavan upeeta!!!!

Ma oikeesti siis seisoin laudan paalla yleensa aina niin kauan, kunnes vauhti loppu. Kaannoksiakin yritin, mut se ei nyt onnistunu niin ammattimaisesti. Kaannyin ma silti aina valilla, vahingossa tai en...

Tassa hieno ja esimerkillinen (MITEN EI SAA TEHDA) sukellus 20cm syvaan veteen. Mut eiks oo silti aika mageen nakonen alastulo?!

Kaikista eniten ma vasyin varmaan tasta osiosta. Me ei siis melottu ottamaan aaltoja, vaan me kaveltiin ja raahattiin lautaa tai tyonnettiin vierella. Siita myos kivat muistomerkit oikean lantioluun kohdalla, kun toi laudan reuna iskeyty aallon mukana mua vasten useita kertoja.

Vaik kuinka haluisin, etta surffaus olis mun juttu, niin eihan se nyt oo. Kahden paivan kurssi ei nyt hirveesti anna, pienta tuntumaa vaan. Jos saisin vuoden ajan vain ja ainoastaan treenata joka paiva eika mitaan muuta tarvis tehda, niin sit vois jo kattoa onko musta johonkin. Olishan se aika hurjaa, ku oikeesti osais. Kaantaisin itse lautaa, eika lauta mua. Ja mulla olisi isompi haba kuin kenellakaan mun pojista! Jopa isompi kuin Hannin!!

Jatan haaveilut sikseen ja rupean sitten Suomessa taas miettimaan lumilautailua. Ellei oo vapaaehtoisia ja halukkaita kavereita lahtemaan mun kanssa kokeilemaan Suomen aaltoja. Pitaa pyytaa varmaan Juhania.. Se voi antaa lisavinkkejakin.

Brisbanen kiehtova puoli

Brisbanen kaupungissa ei ollut oikein mitaan
ihmeellista, enka jaksanut enempaa kierrella, eika myoskaan kiinnostanut menna museoihin eika taidegallerioihin. Botanic garden oli ainut minka halusin naha ja nakemisen arvonen se olikin. Niin kaunis puisto erikoisine kasveineen ja jattilaispuineen. Arvatkaa tekiko mieli menna kiipeilee tohon puuhun!!!! Paatin sit talla kertaa jattaa leikit valiin, vaikka oiskin ollu ihan hauskaa, etta joku japanilainen turisti saa kameraansa kuvan 20-vuotiaasta Riinasta minimekko ja pikkukengat jalassa kiipeilemassa kilpaa 5-vuotiaiden kanssa. :)


Puistosta loyty myos sademetsa-, palmu- ja vesikasvistoalueet. Ne oli mielettoman nakosia ja onnistuin spottaamaan ison liskon ja vihrean papukaijan! Kaikenlaista ihmeellista sita luonnosta loytyykin. Kuten esimerkiksi tama puu, jonka oksat oli kasvanu alas pain ja juurtuneet maahan.
Se kuva oli asken tassa, mutta jotenkin onnistuin poistamaan sen eli ette nyt naakaan sita. Sori.

Kavin myos lounaalla kivassa rantaravintolassa. Nyt tosiaan tajuan, miksi aussit juoksee lenkkia varmaan 2 kertaa paivassa. Ne ei ikina pysyis kunnossa ilman lenkkeja, koska niiden ruoissa on ihan pieni vivahdus englantia jaljella: kaikki friteerataan ja tarjoillaan ranskisten kera. Mulle se olikin ainut tollanen ateria, koska en todellakaan ole juoksemassa taalla 30 asteen helteessa, kun muutenkin tuntuu vaikka olisi pelkastaan paikallaan, etta ei juo tarpeeksi ja pyortyy milla hetkella tahansa.

Byron Bay

Byron Bay oli mahtava!!! Hostellissa jattilaiskokoset dormit ja iso parveke!! Taydellinen ranta ja hyva meno! Hyvat kelit seuras mua siis Byroniinkin.
Mun huoneessa vaihtu muutamissa sangyissa
tiuhaan vaki, mutta sellainen ruotsalaispoikakaksikko ja niiden 100 kaveria ravas siella
koko ajan. Puhuen vain ja ainoastaan ruotsia skonen murteella, joten niihin keskusteluihin
mulla ei ollut mitaan asiaa. Tama samainen poikapoppoo oli myos kaynyt tunnin paassa olevassa Nimbinin kylassa, jossa elellaan omassa pilvikuplassa. Sinne jarjestettiin reissuja sinivihreekeltapunamustaoranssilla bussilla, joka selkeesti kerto jo varityksellaan minkalaiseen paikkaan on matka. Se oli kieltamatta melko huvittava naky. Varsinkin kun se bussi tuli takas ja osa matkustajista ei pysynyt enaa pystyssa. Meijan partsilla olikin sitten sen jalkeen aina ruotsalaisten kokoontuminen verhot kiinni. Ruotsalaisista ei ikina voi olla varma, joten en mene vaittamaan yhtaan mitaan siita, mita siella aina tapahtu.

Mun huoneessa oli viela lisaa ihmisia, ne kivat siis. Yhdet mukavimmista ihmisista taman reissun aikana oli Shaun englannista Rugby-nimisesta kylsta, jossa kyseinen laji on keksitty ja Hans Hollannista. Hans oli viela onnettomampi ja huolettomampi kuin mina. Se oli valil niin raukka etta. Mutta sen takia se niin huvittava olikin. Shaun taas oli kopio George Clooneysta. Se ei tienny pitaisko sen ottaa tama kommentti kohteliaisuutena vai ei, silla ikaeroa niilla on kuitenki se lahemmaks 30v... Kohteliaisuutena ma kuitenkin sanoin sen sille. Me myos oltiin varmasti erittain huvittava naky kolmisteen, kun kuljettiin Riina 157cm, Shaun 190cm ja Hans 197cm vierekkain. Ei tuntunut niiden poikien seurassa olo kertaakaan turvattomalta!


Tiistai-iltana paasin hostellilla kokemaan ekaa kertaa aussi BBQ ja ekaa kertaa reissun aikana kalja maistui vahan enemmankin.
Oli aivan mielettoman hauska ilta eka syodessa ja sielta siirryttaessa baariin.

Tapasin myos sen ainoan suomalaisen reissun aikana! Kuvassa vasemmalla oleva Tatu. Tatu myos sattui olemaan -86 syntynyt ja asumaan Lauttasaaressa. Sanoi tietavansa Aaron! How odd is that?! Ainut suomalainen, jonka tapaan on tutun tuttu. Kuinka pieni taa maailma onkaan!!

Tatu, mina ja irkku Jeff tai John tjn






Iltaa vietettiin hyvassa saurassa ja baariinkin lahtiessa vain osa katosi ja suurin osa paasi perille.
Ei menty kuuluisaan Cheeky Monkeysiin, jota paikalliset kutsuu Creepy Monkeyksi, jossa meno on hurjaa ja kaikki tanssiminen tapahtuu poydilla sielta hirveessa kannissa kaatuen alas.

Kokeiltiin toista baaria, jossa tunnelma oli hyva, tosin paljon hillitympi kuin edella mainitussa!




Ruotsalaiset Malin, Lisa ja Lina, Hans ja Shaun



Tatun kanssa oli pienia vaikeuksia puhua suomea. Ma en tajuu mika siina oli, mutta piti yrittaa niin paljon, etta sai sanat oikein suusta! Silla oli ihan sama juttu, joten vaihdettiin takas englantiin, jolla oltiin alotettukin. Paljon helpompaa!!
Ma olin jo miettinykin, etta missa kaikki suomalaiset on. Viettaako ne huoneissaan koko paivan, ettei niiden vaan tarvis nahda ketaan? Koska ihan varmasti taalla on suomalaisia enemmankin.



Tatu, Shaun ja Hans


Tassa mun ihana ja kaunis ranta Byron Bayssa. Taman rannan aallot tosin mainasivat tappaa mut! Olin uiskentelemassa. Yksi iso aalto paasi yllattamaan mut ja sen jalkeen se oli menoa. Pienen hiekkapikapesuohjelman jalkeen vihdoinkin sain kadet ja jalat tukevasti pohjaan ja pysaytettya itteni, ettei virta vie mua enempaa. Vetta oli n 50cm, olen hyva uimari, mut silla ei oo tollasissa asioissa mitaan merkitysta. Sen jalkeen en uinut kertaakaa tolla rannalla.

Kaunis se silti on!

Pikavisiitti Surfers Paradisessa

Pitihan sita Nikkeakin kayda moikkaamassa, kun kerran samassa maassa ollaan samaan aikaan. Menin siis vaan muutamaks tunniks Surfers Paradiseen, golfkentalle. Oli kiva naha sita poikaa, joka on kohta ruskeampi kuin siskonsa, ja juhliikin varmaan enemman ku Hanni! Nikke sai aitinsa lahettamat tuliaiset ja ma sain Nikelta oluen Teemun piikkiin. :) Ja kiitokset Hanni, etta olit informoinu Nikkea siita, etta se syotava osa sen tuliaisista on jo syoty, niin ei ollu sille sitten niin suuri pettymys... EN MA AINA SYO TULIAISIA! Vaan jos oon ite ostanu ne.
Kaupunki ei ollu mikaan erikoinen. Tuli lahinna mieleen Espanjan turistirannikot. Ranta oli pitka, niin kuin kaikki rannat taalla itarannikolla, eika kukaan vielakaan joutunut hain syomaks.
Tuijotin niita uimareita varmasti ahkerampaan kuin rantavahdit, jos joku ois kadonnu yhtakkia ja vesi ois varjaytyny punaseks tai hai ois surffanu aallossa surffarin perassa. Mutta ei... Menin siis odottamaan bussiani asemalle ja lukemaan kiinnostavaa artikkelia kenguruista. Jaoin mun innostuksen vieressa istuvan japanilaisen pojan kanssa, joka ei valitettavasti tajunnut kuin 3 sanaa englantia eika osannut vastata ollenkaan.
Ehka te osaatte fiilistella mun kanssa? Tiesitteko, etta kengurut pystyvat keskeyttamaan raskauden kuivuuden tai ruokapulan aikana ja elinolojen parannuttua antaa munasolun kehityksen jatkua. How cool is that?! Ehka paras elain ikina! Mut en silti malta odottaa, etta paasen maistamaan sita!!

Nyt on torstai 1.3. ja oon ollu taalla vasta 9 paivaa, mutta musta tuntuu et oisin ollu jo ihanan ikuisuuden. Niin paljon oon tehny ja on tapahtunu, et aika kuluu tosi hitaasti, mika on aivan mahtava juttu. Toivottavasti 3 yhta pitkaa viikkoa jaljella! Nyt vietan siis 4 paivaa Brisbanessa meijan englantilaistutun, Catherinen, tadin luona. En aijo tehda yhtaan mitaan, silla Sydneyn, surffauksen ja yhen illan juhlimisen ja kaiken ulkona olemisen jalkeen, oon aivan kuollu. Mulla on king size bed, oma kylpyhuone, iso takapiha ja uima-allas taalla. Nautin niista taysin rinnoin ja keraan voimia mun Fraser Island- safarille ja Whitsunday Islands- purjehdukselle. Mua vaan harmittaa, ku en perhana rusketu! Taal on taas 35C ja aurinkoa riittaa, mutta muhun ei tartu vari. Se voi myos ehka johtua siita, etta lisailen 30+ rasvaa joka 10. minuutti etten vaan pala...
Ai niin, kauppareissulla tapasin unkarilaisen miehen. Yritettiin tutkia onko meidan kielissa oikeesti jotain toisiaan muistuttavaa. Ehka... mutta me ei ainakaan ymmaretty toisiamme sen puhuessa unkaria ja mun suomea. Vaihdettiin siis takaisin englantiin :)

Nyt kun olen puhtaassa ja kiireettomassa paikassa ja mulla on ilmanen pesukone kaytossa, niin pesin mun kaiken pyykin. HERRANJUMALA sita oli paljon. Tajusin, etta oon raahannu koko mun vaatekaapin mukaan ja sen takia se rinkkakin painaa niin paljon, etten meinaa saada sita ite maasta ylos. En oikeesti ajatellut, etta mulla olis liikaa vaatteita (pakatessa otin puolet alkuperasesta maarasta pois), enka mielestani ole ihan hirveeeesti shopannukaan viela. Vahan vaan. Nyt kuitenki katoin kaikki tarpeettomat jutut sivuun ja lahetan ne huomenna postissa kotiin, silla en vaan jaksa enaa kantaa sita rinkkaa. Muutamat haisevat ja rikkinaiset kengat lentavat roskiin. Niita tulee ikava. En oo ikina heittany kenkiani roskiin. Aiti on tehny sen aina jotenki salakavalasti, etten edes ole enaa muistanut omistavani kadonneita kenkiani. No mutta Sydneysta ostan sit kymmenittain uusia, jotka se saa joskus myohemmin tuhota.

Vikat paivat Sydneyssa

Oli vahan haikeeta lahtee Sydneysta ja jattaa mun kivat belgialaispojat,(vasemmalta) Guillome, J.-T. ja Pif, sinne. Meinasin myos myohastya bussista, kun vietettiin paiva rannalla, ja yllattaen lahto sielta jai viimetippaan. Mites muutenkaan ma hoitaisin asiat...
Mul oli aivan mielettoman hauskaa niiden kanssa, etenkin Pifin kanssa. Sen kanssa kemiat synkkas vahan enemmankin. :)

Takana Sydneyn Bondai beach ja vieressa yks kanadalaistytto, jonka nimea en vaan muista. Havettaa. Tallanen keli mulla on ollu joka ikinen paiva. Aamulla on ehka ollu pilvista, mutta siihen mennessa kun sai ittensa raahattua ulos asti, aurinko paisto jo kirkkaalata taivaalta ja hiki rupes valumaan. Oon yllattyny miten en oo viel saanu flunssaa naista helkkarin ilmastointilaitteista. Mun on pakko ottaa pitkahihanen mukaan aina kun lahden jonnekin. Vaikka ulkona on se 30C, niin joka perhanan bussissa ja rakennuksessa on kunnon tuuletus, joka saa hiukset hulmuamaan ja ihon kananlihalle.

Oon oikeestaan aika tyytyvainen, etta lahin Sydneysta. Siel alko samana iltana aivan jarkyttava ukkosmyrsky ja siita lahtien on kai satanu aika reippaasti, silla eilen uutisissa sanottiin, etta Sydneyssa tulvii... aika hurjaa. Bussissa Sydneysta Byroniin oli erittain letkee tunnelma... ekat 15min. Sen jalkeen kaikki sammu, aivan kaikki! En ollut nimittain ainoa, joka oli tehny edellisen yon aivan jotain muuta kuin nukkunut. Nukahdin ukkoseen ja herasin auringonsateisiin 10h unen jalkeen. Onneks mut on siunattu hyvilla unen lahjoilla, etenkin kulkuneuvoissa!