Hyvia ja huonoja hetkia

Talla hetkella en edes muista, mita tein perjantaina paivalla, kun mielessa on taas uusi poika, Chris. Ai niin kylla se tulikin mieleen. Ma taas shoppasin. Mutta vain ja ainoastaan tuliaisia. Itelleni ei mitaan. Vannon. Itteani hemmottelin toisella tavalla- menin kampaajalle leikkaamaan 10cm auringon ja suolaveden tuohoamaa tukkaani pois ja varjasin hiukset taas ihanan tummaksi, kun taalla ne paasi haalistumaan ja vaalenemaan viela enemman. En tieda johtuko se tukasta vai mista, mutta sain illalla peraani sopon kalastajapojan. Lahettiin sen kavereiden ja yhen ruotsalaisen Felician kanssa baariin. Olihan se mun vika iltaki, niin halusin kokea Cairnsin yoelaman. Se oli ihan jees, mutta oli paljon paremmat juhlat, kun lahdettiin rantaboulevardin kautta veneelle jatkoille. Taaskaan ei tullut nukuttua melkein ollenkaan ja silta naytinkin seuraavana aamuna, kun piti menna checkaamaan itteni ulos hostellista klo 10.
Ei oo ikina tuntunu suihku niin hyvalta ja virkistavalta, kun sina aamuna. Helpotti oloa kummasti ja sen jalkeen sain jo vaannettya suun leveaan hymyyn. Mun kone Sydneyyn lahti vasta 15.25, niin vietin koko paivan Chrisin kanssa. Juteltiin, kaytiin syomassa ja makoiltiin veneen kannella, kunnes mun piti lahtea. Joskus sita vaan toivois niita lisapaivia... Oli haikee olo kentalla. Onneks yks sakasalainen Linda sattu tulemaan samal koneel ja piristi mua. Lentokoneen kiihdyttaessa kiitoradalta ma jo nukahdin ja herasin, kun aloitettiin laskeutuminen. Linda tosiaan oli mun pelastaja, silla olin unohtanu varata hostellin Sydneysta, ja siel oli joka ikinen hostelli seka hotelli taynna. Sain jattaa laukkuni Lindan huoneeseen ja alkaa valmistautua yonviettoon kadulla. Oli St. Patrick's day ja koko kaupunki, varsinkin ne kannikala irkut, oli juhlatuulella. Makin aloin jo olla, silla koko se yosijajuttu alko olla jo niin surkuhupaisa. Sanoin Lindalle, kun mentiin syomaan, et tasta tulee yks parhaista tai kamalimmista illoista tanaan.
Sattumalta Lindan hostellin mukava respakundi Greg sattu tulee samaan paikkaan syomaan kuin me ja sano mulle illan parhaat sanat. Se oli kattonu onks niiden tyontekijoiden huoneissa tilaa ja sano, etta ma saan menna sinne nukkumaan, ilmaseks! En tietenkaan saanu kertoa kellekaan, edes muille tyontekijoille. Sitten sita vasta oltiinkin juhlatuulella ja sovittiin, et nahaan Greg myohemmin irkkubaaris. Mentiin Lindan kanssa laittautumaan iltaa varten ja soitin Chrisille. Se oli paniikissa, kun kuuli, etta joku poika oli jarjestany mulle yosijan. Sehan ei tietenkaan luota toisiin poikiin mun suhteen ja kaski olemaan varovainen, ettei silla Gregilla ole mitaan taka-ajatuksia. Sopoa... Gregilla ei ollut mitaan taka-ajatuksia, se oli yksinkertasesti vain erittain kiltti ja se ei kestany naha mun karsivaa ilmetta ja halus sen takia auttaa mua. Tarjosin sille kiitokseksi. Meilla oli aivan mielettoman hauska ilta ja tultiin baarista hostellille vasta 4 aikaan. Ja jufenaut minka huoneen ma sain! Se oli ihan oma huone vain ja ainoastaan mulle, varustettu parvekkeella 9. kerroksessa hienoilla nakymilla. Nukuin niin makosasti siella puoleenpaivaan asti, enka siis maksanut tasta mitaan. Outoa, miten asioilla tosiaan on tapana jarjestya parhain pain.



Mun ilmanen kattohuoneisto

Sydneyssa on kylma, ja taman paivan oon kayttany paivakirjan kirjottamiseen, leffojen kattomiseen ja nettiin. Illalla mennaan vihdoinkin Lindan kanssa Joonaksen kattoterassille nauttimaan olutta ja toteamaan kuinka taydelliset elamat meilla onkaan!
Keskiviikkona tulen siis kotiin. Kone saapuu 13.25 Amsterdamista. Iska on tulossa hakemaan mua, mutta kentalle saa kylla tulla tai sen jalkeen meille.

Vika uusi paikka Australiassa-Cairns

Pieni kylapahanen, joka on omalla tavallaan tosi ihana ja rento. Taalla on paljon kauppoja, joista loytyy Roxy, Billabong ja Rip Curl, eli en ole yhtaan yllattynyt, etta pidan tasta paikasta. Taas on masteri vinkunu! On se niin kivaa, kun on luottokortti...:) Kivempaa sitten joskus isona maksaa aiskalle takaisin taalla tuotetut luottokorttilaskut, mutta se on sitten sen ajan murhe, kun oikeasti olen iso.
Ekana iltana en siis jaksanut tehda yhtaan mitaan ja eilisen vietin Midan kanssa jutellen ja shopaten. Aika kului tosi mukavasti aiheiden vaihtuessa samaa tahtia, kun kassit kasissa lisaantyivat. Oli tarkoitus menna ajoissa nukkumaan, silla aamulla oli aikanen heratys koska vene isolle valliriutalle lahti 7.30. Ihan kuin olisin mennyt ajoissa nukkumaan. On sellanen halu, etten halua menettaa yhtakaan hetkea niin tyhmaan asiaan kuin nukkumiseen. Join siis kaljaa ja hyvaa halpaa viinia sveitsilaisten ja saksalaisten kanssa. Huvittavaa tosin oli, etta Simonen kanssa puhuin italiaa (sen aiti on italialainen), Manuelin kanssa espanjaa (syntynyt espanjassa), Steven kanssa ranskaa (opetellut Sveitsissa), Rafaelin kanssa ruotsia (ollut vaihdossa siella) ja sitten vaan Julian ja Andyn kanssa ja yleisesti muiden kanssa englantia. Olin hyvin ylpea itestani!! Oli hauska ilta ja sankyyn menin vasta puolenyon jalkeen. Viimeviikon huonojen younien takia 6h younet ei parantanut yhtaan mun vasynytta oloa. Mutta olin niin innoissani, etta paasen taas sukeltamaan, etten antanut vasymyksen haitata.
Ekan kerran kun taas menin veteen ja hengitin siel, olin ihan varma, etta saan taas jonkun kohtauksen, mutta ei. Paasin yli siita tunteesta heti, kun lahettiin matkaamaan syvemmalle. Sukeltaminen on vaan niin mahtavaa! Rakastan sita vedenalaista maailmaa ja voisin viettaa siella tunteja tuijotellen koralleja ja niiden seassa uivia varikkaita kaloja. Nain myos yksilapsisen nemo-perheen, jotka pelkas mua niin mielettomasti, etta tunki ittensa kotipesansa sisaan niin, etta niista naky silti pyrsto ja puolet vartalosta... hopsoja. JA juuri kun olimme lahossa pois mun haave/pahin pelko toteutui: nain hain! Se ui ihan mun vieresta, eika purassu mua eika syony, eika kyl ollu millaan muullakaan tavalla musta kiinnostunu. Se oli noin metri 20 ja kun noustiin ylos silla oli sen kaverikin mukana. Siistii!
Sit menin kaymaan hirveimmalla aasialaisturistisaarella, joka ahdisti mua aivan suunnattomasti. Green Island oli sen nimi, ja se koko paikka oli pelkkaa rahastusta ja suurin krokotiili, 7.5m pitka ja 110v vanha, eleli siella. Ei siinakaan ollu mitaan ihmeellista, koska siita naky nena ja silmat, niin se vaikutti n. puolmetriselta... Akkia pois sielta ja takaisin sukeltamaan!!!
Toinen sukellus oli paljon parempi. Ekal kerral mun kadesta ei paastetty irti vaik kuinka yritin. Nyt kysyin saanko olla ilman napanuoraa ja sainhan ma. Nyt haluan vaan sukeltaa koko ajan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Joonas saat vieda mut Thaimaahan suorittaa sukellusluvat kuntoon!
Kun saavuttiin maihin alkoi se kauan odotettu KAATOsade! En oo ikina nahny tulevan niin paljon vetta! Olin n. 10 sekunttia sateessa ja olin litimarka. Sen jalkeen silla ei sit ollukaan enaa yhtaan mitaan valia loysinko suojaa vai en. Raiskyttelin lapi jokaikisen ison vesilammikon ja annoin sateen valua vuolaana mun kasvoja pitkin. Se oli ihanaa! En voi yhtaan valittaa siita sateestakaan. Ei mul oikeestaan oo mitaan valitettavaa taalla. Kaikki, mita tapahtuu on hyvaa. Jos paistaa aurinko, oon tyytyvainen kuumuudesta. Jos sataa, oon tyytyvainen virkistyksesta. Jos on pilvista, oon tyytyvainen kun ei olekaan niin kuuma. Oon tyytyvainen kaikkeen. JA nyt en mene enaa minnekaan, vaan oon tekematta yhtaan mitaan vikat paivat!
Laitan kuvia taas kun osaan.

Seilailua paratiisissa

Perjantaina aamulla saavuin Airlie beachille. Vietin koko paivan kuumassa kaupungissa saksalaisen Florianin kanssa hengaillen. Oli mielettoman hauska paiva! Kaytiin shoppaamassa meille Rip Curlin lippikset ja uiskenneltiin lagoonissa, unohdettiin jopa syoda, kun siirryttiin altaasta suoraan baaritiskille. Tosi hauska ilta. Miks Suomesta ei loydy yhta kivoja poikia!? Huoneessa otin viela pari lasillista halpaa valkoviinia huonekavereiden Chrisin ja Tobyn kanssa, jotta olisin varmasti vasynyt ja krapulassa, kun aamulla lahetaan purjehtimaan...Fiksua! Lauantaiaamu koitti ja paansarky sen myota. Kiitos Anne buranoista!!!! Ne olivat pelastus, taas kerran. Ohjelappusessa, jonka saimme, luki etta omat juomat otettava mukaan. Siella siis pakotettiin juomaan, ja mehan ostettiin, sopivasti. Meita oli yhteensa 21 ja kolme miehiston jasenta. Isoon katamaraaniin jai jopa ylimaaraista tilaa kaatuilla sen seilatessa kohti saaria. Meijan koko porukka oli aivan mahtava! Pilvet kaikkos kun paastiin liikkelle, eika nayttaytyneet kunnolla naiden kolmen paivan aikana. Kuuma kuin mika, vaikka tuulenvire kavikin. Yksi elamani parhaista reissuista. Monta unelmaa on toteutunu taalla ja monet niista Whitsunday Islandsilla ollessa; paasin katamaraanin kyytiin, nukuin kirkkaan tahtitaivaan alla tuijottaen taivasta, joka tuntui olevan niin paljon lahempana kuin Suomessa, tahdenlentoja vaikka kuinka paljon, nain mun unelmien rannan, jolla maatessa aika vaan pysahtyi ei ollut todellakaan mitaan muuta kuin se hetki siina ja silloin ja se tuntu niin hyvalta, voitin pelkoni snorklata eika yksikaan hai syonyt mua (en niita edes nahnytkaan..) ja nain mielettoman kauniin vedenalaisen maailman, voitin myos pelkoni sukeltaa laitteilla ja paasin yli veden alla saadusta paniikkikohtauksesta ja paattavaisesti laskeuduin takaisin syvyyksiin (hurjat 5.5m). Nyt musta tuntuu silta, etta pystyn mihin vain, jos vain haluan. Ennen en ollut siita yhtaan varma, mutta sukellusta pelkasinkin enemman kuin edes olin tajunnut. Sen ajattelukin sai mulle olon, etta kohta hyperventiloin. Siita kun selvisin niin mikaan ei ole enaa mahdotonta mulle! Ma olin niin onnellinen siella. Ihmeellinen tunne, kun pystyy elamaan niin taysilla hetkessa. Luulen, etten oikeestaan ole osannut sita taitoa. Oon aina ajattelemassa huomista ja tulevaa. Niinhan sita pitaakin, mutta nyt oon oppinut jattamaan ne takaraivoon, enka anna niiden vieda tilaa ajankohtaisemmilta asioilta. Tosi clicheista sanoa, mutta oon oppinut itestani niin paljon naiden kolmen viikon aikana. Oli paras paatos ikina lahtea yksin toiselle puolelle pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Ei ole enaa sita omaa pikku kuplaa ymparoimassa mua ja samalla estamassa mua ottamasta vastaan monia uusia asioita. Se kasvattaa. Nyt lopetan filosofoinnin ja kerron kaikista ihanista ihmisista siella. Meilla oli aivan mahtava miehisto! Kolme parikymppista innokasta nuorta viihdyttivat meita taydellisesti. Kokki Ollie teki meille niin herkullisia ruokia, etta lihosin varmaan 2kg sen kolmen paivan aikana. Ja niin kuin aina paikassa, jossa usean kesken jaetaan samat asiat ja paikat, niin yhteishenki kehittyy aivan mielettomaksi. Kukaan ei jaanyt ulkopuoliseksi, kaikki auttoivat toisiaan ja jokaisen persoona paasi esille. Hauskaa riitti siella ja myos maanantai-iltana, kun purjehdus oli ohi ja vietettiin yhteinen baari-ilta. Kaikkien naamat oli kuin naantalin aurinko ja merella saatu vari poskipaihin korostui. Meilla oli ilmaista olutta ja jokainen kavi vuorollaan ostamassa lisaa kannuja poytaan. Valokuvia rapsittiin jo niin paljon, etta ymparilla olevat ihmiset peittivat silmiaan salamavalojen raiskynnalta. Mieleton ilta! Ma olin jo kyllastyny Florianiin. Ei se ollu enaa niin kiinnostava, kiva tosin. Mutta parempaa tapahtu.. Loysin mun unelmien miehen!!! 25-vuotias tajuttoman hyvannakoinen ja hyvakroppainen, kiltti, ihana, mukava, hauska herrasmiehen tavat omaava aussipoika Alf, joka yllatys yllatys surffaa. Ainut vika siina on, etta se asuu Australiassa toisella puolella maapalloa... Olisi nyt edes voinu olla Euroopasta, niin ei olisi mahdotonta. Paatin siis lopettaa heti siihen pisteeseen jonkun enemman ajattelun, mutta voihan sita pitaa yhteytta... :( Hengailtiin aamuun asti, kun ei vasyttanytkaan ja sit piti lahtea aamubussilla kohti Cairnsia. Sinne se sit jai... Saavuin illalla Cairnsiin ja tulin nopsaa laittaa kuvia, joita en taaskaan saanut laitettua, kun on liian hidas kone. Perhana kun on vaikeeta! Nyt vasyttaa, pitais menna nukkumaan, kun bussissa sain nukuttua vain pari tuntia. Mua muuten luultiin mun englannin takia irlantilaiseks, sen jalkeen ranskan takia ranskalaiseks ja niin. Nyt aivot ei enaa toimi, parasta lopettaa ja menna surkuttelemaan mun kohtaloa. Vihdoinkin sain lisattya nama. Ne ei oo missaan jarjestyksessa.
Purjehduksen jalkeinen ilta. Mina, Mida ja Lisa

Brad poseeraamassa mulle. Tuleva huippumalli!

Neekeriksi asti ruskettunut Florian

Jane, Alex, John ja Mida baarissa purjehduksen jalkeen

Upea auringonlasku ja jos katotte tarkasti Christian on veneen peras surffilaudal,uskomaton!

Vaatimaton aamiainen, mutta tassa nakymat!

Rachel ja Alex baarissa

Brad, Jane ja Mida tanssimas


Ainut kuva Alfista ja sekin epaselva...

Auringonlasku ja the stripe girl

Mina mun lempipaikalla


Aamukahvikin saatiin jo nauttia paahtavassa kuumuudessa

Tata auringonnousua odotin, kun menin nukkumaan tahtitaivaan alle kannelle

Seksikas sukellusasu ja viela seksikkaampi kampaus...:)

Mun unelmien ranta, jolla aika pysahty ja mieli lepas

Purjehdusta edeltava ilta. Flo, mina ja Rip Curlit

Meijan sopot kapteenit ja Brad. Christian vasemmalla ja James oikealla.

Ensimmainen kuva veneelta ja innostus nakyy jo kasvoilta