Surffaus oli kyl yks ehdottomasti parhaista jutuista tahan mennessa! Se oli niin siistii, ja mika fiilis tunte, kun sen aallon saa ja nousta ylos. Tassa pienia taidonnaytteita. Tokana paivana, jolloin nama kuvat on otettu, vaivasi siis pieni krapulanpoikanen. Olin aivan finaalissa ja polttava aurinko sai mun olon viela entista veltommaksi. Asiaa ei yhtaan auttanu toi pehmee vaahtomuovilauta, jota vasten iho hinkkas. Mulla on reidet ja vatsa taynna pienia paloarpia. JA voitte vaan kuvitella kuinka suolavesi ja hiekka lievittivat kipua... Se oli silti niin jarkyttavan upeeta!!!!
Ma oikeesti siis seisoin laudan paalla yleensa aina niin kauan, kunnes vauhti loppu. Kaannoksiakin yritin, mut se ei nyt onnistunu niin ammattimaisesti. Kaannyin ma silti aina valilla, vahingossa tai en...
Tassa hieno ja esimerkillinen (MITEN EI SAA TEHDA) sukellus 20cm syvaan veteen. Mut eiks oo silti aika mageen nakonen alastulo?!
Kaikista eniten ma vasyin varmaan tasta osiosta. Me ei siis melottu ottamaan aaltoja, vaan me kaveltiin ja raahattiin lautaa tai tyonnettiin vierella. Siita myos kivat muistomerkit oikean lantioluun kohdalla, kun toi laudan reuna iskeyty aallon mukana mua vasten useita kertoja.
Vaik kuinka haluisin, etta surffaus olis mun juttu, niin eihan se nyt oo. Kahden paivan kurssi ei nyt hirveesti anna, pienta tuntumaa vaan. Jos saisin vuoden ajan vain ja ainoastaan treenata joka paiva eika mitaan muuta tarvis tehda, niin sit vois jo kattoa onko musta johonkin. Olishan se aika hurjaa, ku oikeesti osais. Kaantaisin itse lautaa, eika lauta mua. Ja mulla olisi isompi haba kuin kenellakaan mun pojista! Jopa isompi kuin Hannin!!
Jatan haaveilut sikseen ja rupean sitten Suomessa taas miettimaan lumilautailua. Ellei oo vapaaehtoisia ja halukkaita kavereita lahtemaan mun kanssa kokeilemaan Suomen aaltoja. Pitaa pyytaa varmaan Juhania.. Se voi antaa lisavinkkejakin.
No comments:
Post a Comment