Seilailua paratiisissa

Perjantaina aamulla saavuin Airlie beachille. Vietin koko paivan kuumassa kaupungissa saksalaisen Florianin kanssa hengaillen. Oli mielettoman hauska paiva! Kaytiin shoppaamassa meille Rip Curlin lippikset ja uiskenneltiin lagoonissa, unohdettiin jopa syoda, kun siirryttiin altaasta suoraan baaritiskille. Tosi hauska ilta. Miks Suomesta ei loydy yhta kivoja poikia!? Huoneessa otin viela pari lasillista halpaa valkoviinia huonekavereiden Chrisin ja Tobyn kanssa, jotta olisin varmasti vasynyt ja krapulassa, kun aamulla lahetaan purjehtimaan...Fiksua! Lauantaiaamu koitti ja paansarky sen myota. Kiitos Anne buranoista!!!! Ne olivat pelastus, taas kerran. Ohjelappusessa, jonka saimme, luki etta omat juomat otettava mukaan. Siella siis pakotettiin juomaan, ja mehan ostettiin, sopivasti. Meita oli yhteensa 21 ja kolme miehiston jasenta. Isoon katamaraaniin jai jopa ylimaaraista tilaa kaatuilla sen seilatessa kohti saaria. Meijan koko porukka oli aivan mahtava! Pilvet kaikkos kun paastiin liikkelle, eika nayttaytyneet kunnolla naiden kolmen paivan aikana. Kuuma kuin mika, vaikka tuulenvire kavikin. Yksi elamani parhaista reissuista. Monta unelmaa on toteutunu taalla ja monet niista Whitsunday Islandsilla ollessa; paasin katamaraanin kyytiin, nukuin kirkkaan tahtitaivaan alla tuijottaen taivasta, joka tuntui olevan niin paljon lahempana kuin Suomessa, tahdenlentoja vaikka kuinka paljon, nain mun unelmien rannan, jolla maatessa aika vaan pysahtyi ei ollut todellakaan mitaan muuta kuin se hetki siina ja silloin ja se tuntu niin hyvalta, voitin pelkoni snorklata eika yksikaan hai syonyt mua (en niita edes nahnytkaan..) ja nain mielettoman kauniin vedenalaisen maailman, voitin myos pelkoni sukeltaa laitteilla ja paasin yli veden alla saadusta paniikkikohtauksesta ja paattavaisesti laskeuduin takaisin syvyyksiin (hurjat 5.5m). Nyt musta tuntuu silta, etta pystyn mihin vain, jos vain haluan. Ennen en ollut siita yhtaan varma, mutta sukellusta pelkasinkin enemman kuin edes olin tajunnut. Sen ajattelukin sai mulle olon, etta kohta hyperventiloin. Siita kun selvisin niin mikaan ei ole enaa mahdotonta mulle! Ma olin niin onnellinen siella. Ihmeellinen tunne, kun pystyy elamaan niin taysilla hetkessa. Luulen, etten oikeestaan ole osannut sita taitoa. Oon aina ajattelemassa huomista ja tulevaa. Niinhan sita pitaakin, mutta nyt oon oppinut jattamaan ne takaraivoon, enka anna niiden vieda tilaa ajankohtaisemmilta asioilta. Tosi clicheista sanoa, mutta oon oppinut itestani niin paljon naiden kolmen viikon aikana. Oli paras paatos ikina lahtea yksin toiselle puolelle pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Ei ole enaa sita omaa pikku kuplaa ymparoimassa mua ja samalla estamassa mua ottamasta vastaan monia uusia asioita. Se kasvattaa. Nyt lopetan filosofoinnin ja kerron kaikista ihanista ihmisista siella. Meilla oli aivan mahtava miehisto! Kolme parikymppista innokasta nuorta viihdyttivat meita taydellisesti. Kokki Ollie teki meille niin herkullisia ruokia, etta lihosin varmaan 2kg sen kolmen paivan aikana. Ja niin kuin aina paikassa, jossa usean kesken jaetaan samat asiat ja paikat, niin yhteishenki kehittyy aivan mielettomaksi. Kukaan ei jaanyt ulkopuoliseksi, kaikki auttoivat toisiaan ja jokaisen persoona paasi esille. Hauskaa riitti siella ja myos maanantai-iltana, kun purjehdus oli ohi ja vietettiin yhteinen baari-ilta. Kaikkien naamat oli kuin naantalin aurinko ja merella saatu vari poskipaihin korostui. Meilla oli ilmaista olutta ja jokainen kavi vuorollaan ostamassa lisaa kannuja poytaan. Valokuvia rapsittiin jo niin paljon, etta ymparilla olevat ihmiset peittivat silmiaan salamavalojen raiskynnalta. Mieleton ilta! Ma olin jo kyllastyny Florianiin. Ei se ollu enaa niin kiinnostava, kiva tosin. Mutta parempaa tapahtu.. Loysin mun unelmien miehen!!! 25-vuotias tajuttoman hyvannakoinen ja hyvakroppainen, kiltti, ihana, mukava, hauska herrasmiehen tavat omaava aussipoika Alf, joka yllatys yllatys surffaa. Ainut vika siina on, etta se asuu Australiassa toisella puolella maapalloa... Olisi nyt edes voinu olla Euroopasta, niin ei olisi mahdotonta. Paatin siis lopettaa heti siihen pisteeseen jonkun enemman ajattelun, mutta voihan sita pitaa yhteytta... :( Hengailtiin aamuun asti, kun ei vasyttanytkaan ja sit piti lahtea aamubussilla kohti Cairnsia. Sinne se sit jai... Saavuin illalla Cairnsiin ja tulin nopsaa laittaa kuvia, joita en taaskaan saanut laitettua, kun on liian hidas kone. Perhana kun on vaikeeta! Nyt vasyttaa, pitais menna nukkumaan, kun bussissa sain nukuttua vain pari tuntia. Mua muuten luultiin mun englannin takia irlantilaiseks, sen jalkeen ranskan takia ranskalaiseks ja niin. Nyt aivot ei enaa toimi, parasta lopettaa ja menna surkuttelemaan mun kohtaloa. Vihdoinkin sain lisattya nama. Ne ei oo missaan jarjestyksessa.
Purjehduksen jalkeinen ilta. Mina, Mida ja Lisa

Brad poseeraamassa mulle. Tuleva huippumalli!

Neekeriksi asti ruskettunut Florian

Jane, Alex, John ja Mida baarissa purjehduksen jalkeen

Upea auringonlasku ja jos katotte tarkasti Christian on veneen peras surffilaudal,uskomaton!

Vaatimaton aamiainen, mutta tassa nakymat!

Rachel ja Alex baarissa

Brad, Jane ja Mida tanssimas


Ainut kuva Alfista ja sekin epaselva...

Auringonlasku ja the stripe girl

Mina mun lempipaikalla


Aamukahvikin saatiin jo nauttia paahtavassa kuumuudessa

Tata auringonnousua odotin, kun menin nukkumaan tahtitaivaan alle kannelle

Seksikas sukellusasu ja viela seksikkaampi kampaus...:)

Mun unelmien ranta, jolla aika pysahty ja mieli lepas

Purjehdusta edeltava ilta. Flo, mina ja Rip Curlit

Meijan sopot kapteenit ja Brad. Christian vasemmalla ja James oikealla.

Ensimmainen kuva veneelta ja innostus nakyy jo kasvoilta